Maaliskuu. Ensimmäinen kevätkuukausi, mikä antaa samalla myös jo pikkuruisen ripauksen toivoa kesän saapumisesta seikkailuineen. Omalla kohdalla maaliskuu toi myös ensimmäistä kertaa vuosiin kevätflunssan. Täältä sängynpohjalta onkin oiva tilaisuus muistella sekä viime kesän reissuja että haaveilla jo tulevasta kesästä. Yksi viime kesän ikimuistoisimmista reissuista oli ehdottomasti kahden yön telttaretki Espoon Suvisaaristossa sijaitsevaan Gåsgrundiin.
Gåsgrund valikoitui kohteeksi, koska se on yksi harvoista saaristolauttojen ulottuvilla olevista pääkaupunkiseudun telttailusaarista. Ällistyin suorastaan kuinka vaikeiksi telttailusuunnitelmat osoittautuivat Helsingin puolella: Isosaari näytti olevan saaristoliikenteen varrella ainoa sallittu telttailukohde. Kyseessä on kyllä viehättävä ulkosaari, missä haluan vielä päästä jonain päivänä yöpymään ja kuvaamaan niin auringonlaskut kuin -nousutkin, mutta tällä kertaa yöpyminen sen maksullisella ”telttailualueella” (teltoille osoitetulla nurmikentällä) ei houkuttanut. Onneksi Espoon puolelta löytyi pari muuta vaihtoehtoa.
Kokoa Gåsgrundilla on noin kymmenen hehtaaria ja se on käsittääkseni yksi Espoon Suvisaariston uloimmista ulkoilusaarista. Saarta ilmehtivät rantojen silokalliot ja saaren keskiosan mäntykangas sekä merenrantaniityt. Profiililtaan Gåsgrund on kuitenkin matalampi ja tasaisempi kuin lähistöllä oleva kallioinen Rövaren, mikä sekin lukeutuu Espoon telttailusaariin. En ole Rövarenissa toistaiseksi yöpynyt, mutta saimme koirien kanssa saaren pariksi tunniksi täysin omaksemme loppukesästä 2021. Olin kuullut, että Gåsgrund saattaa olla juhlijoiden suosiossa ja Rövaren voisi olla hieman rauhallisempi. Ehkä kesäkuu ja viikon puoliväli rauhoittivat menoa, mutta muista telttailijoista huolimatta myös Gåsgrund osoittautui visiitillämme hiljaiseksi. Molempina aamuöinä sai koirien kanssa kömpiä ihan omassa rauhassa ihmettelemään auringonnousua. 😄
Pystytin teltan kalliolle mäntyjen katveeseen, saaren eteläkärkeen. En tiedä telttailusta juuri mitään, mutta ennen kaikkea järkeilin, että puut suojaisivat mahdolliselta tuulelta, jos sääennuste pettäisikin. Ei pettänyt ja tuulensuojan sijaan puut toimivatkin lopulta kivasti varjona hetkittäin pilvettömältäkin taivaalta helottaneelle auringolle. Haen kyllä jatkossakin suosiolla varjoisen paikan, koska teltassa tulee äkkiä auringossa kuuma. 😅 Oli miten oli, teltan suuaukolta avautui mieletön näkymä Suomenlahden siniselle ulapalle! Ja mikä mieletön fiilis makoilla teltassa kuuntelemassa meren ja vesilintujen ääniä… 🥰
Saari oli suhteellisen nopeasti kierretty: Vastaan tuli kaivo, minkä vesi ei ollut juomakelpoista. Tiesinkin tämän etukäteen ja rinkka painoi törkeästi nimenomaan vesivarastojen vuoksi. En olisi millään pystynytkään kantamaan yhtään pidemmän reissun vesiä, mikä on ehkä vähän säälikin – tuolla olisi mieluusti viipynyt vielä yön jos toisenkin. Törmäsin myös saunaan, mistä luin vasta jälkikäteen, että se on kaikkien retkeilijöiden vapaassa käytössä. Noh, toisaalta koirien kanssa itsekseni ollessani en kyllä olisi saunaan päässytkään. Löytyi huussia, useampia retkipöytiä ja jokunen keittokatoskin, mutta tulipaikalliset keittokatokset näyttivät olevan muiden telttailijoiden ja retkeilijöiden ahkerassa käytössä, joten tyydyin omaan retkikeittimeeni.
En ehkä toiminut kaikkein fiksuimmalla tavalla retkikeittimen suhteen. 🙈 Meinaan kyseessä oli tuliterä vekotin, mitä en ollut liiemmin testaillut kotona – mitä nyt kerran laittanut päälle. Oikeastaan sama päti useampaan muuhunkin asiaan, kuten omiin retkiruokiini ja niiden valmistukseen, koirien retkiruokiin, nesterakon käyttöön, makuualustaani ja makuupussissanikin olin nukkunut vain kertaalleen. Onneksi kaikki meni hyvin ja niin omien kuin koirienkin ruuat valmistuivat ongelmitta. Itselleni olin varannut aamuiksi pussipuuroa ja kuivattuja marjoja, pääruuaksi kaupan ”lisää vain vesi ja (kuiva)liha” -pussiruokia sekä läjän erilaisia suklaa- ja proteiinipatukoita, pähkinöitä yms. pientä. Muikku söi kuivaamaani kalkkunanlihaa (ennallistettuna toki) ja Jiipille oli Oscarin kuivaruokaa. Jatkossa taidan mennä molempien koirien kanssa Oscarilla ja/tai nyt aktivointinappuloina käyttämälläni HHC Kalkkuna-kauralla, koska molemmat vaikuttaisivat sopivan myös Muikulle. Itse asiassa, jopa paremmin kuin pelkkä liha, mikä vaatisi hiilarilisukkeen, jotta vatsa pysyy varmasti hyvänä – ts. ei vedä löysälle.
Lähdin ennen kaikkea kuvaamaan saariston auringonlaskuja ja -nousuja ja varsinkin molemmat aamut antoivat parastaan. En olisi voinut täydellisempiä auringonnousuja toivoakaan eli sitenkin ihan täydellinen reissu. 😄 Ainoastaan se jäi harmittamaan, että ajankohdan puolesta sinilevä teki jo tuloaan enkä oikein uskaltanut laskea koiria veteen, vaikka se vaikutti kirkkaalta. Pitänee ensi kesänä olla liikkeellä joko aikaisemmin tai reilusti myöhemmin. Parin kesän takaisen Rövarenin päiväreissun pistin aikoinaan korvan taakse, koska kyseessä oli Espoon saaristolauttojen viimeinen liikennöintiviikko ja ihmismäärät lautoillakin olivat siksi selvästi kesää pienemmät. Loppukesä/alkusyksy voisi olla hyvä vaihtoehto koiralliselle myös lintujen kannalta.
Ensi kesän retkisuunnitelmat ovat vielä pitkälti täysin avoinna. Tiedän haluavani ehdottomasti taas saaristoon jokuseksi yöksi. Sain ihan hiljattain hyviä vinkkejä Kirkkonummen saaristoon liittyen, mutta täytyy selvitellä miten saavutettavissa ne ovat julkisilla kulkupeleillä ja lautoilla. Lisäksi haaveilen, että voisi alkaa yhdistää telttaretkeilyyn hiljalleen kävelyä. Ei vielä mitään varsinaista vaeltamista, mutta niin, että totuttelisi rinkan kantamiseen pikkuhiljaa kävelymatkaa pidentäen. Tämä vain vaatii sellaisia kohteita, missä on joko makeaa vettä keitettäväksi/puhdistettavaksi tai muutoin juomavettä saatavilla. Itselle ja kahdelle koiralle varattu vesi nimittäin painoi tällä saarireissulla rinkassa ehdottomasti enemmän kuin mikään muu. Vesi on osoittautunut vähän yllättäväksi haasteeksi täällä etelässä varsinkin, kun ei ole autoakaan, missä sitä kuljetella ja säilytellä. 🙈
Ei kommentteja