Ei ihan perinteinen kalajuttu

”Esivanhempamme nousivat aikoinaan merestä maalle, mutta meissä on edelleen paljon merta.”
– Merikirja, eli kuinka pyydystää jättihaita kumiveneestä isolla merellä neljänä vuodenaikana (Morten A. Strøksnes, Gummerus 2018, 312 sivua)

Oletko koskaan miettinyt mistä maapallon vesi on peräisin? Miksi maailmankaikkeudessa on vettä? Miten muinoin karkotettiin merihirviöitä? Miksi vampyyritursas puree poikki yhden kahdeksasta lonkerostaan vaaran uhatessa? Minkä vuoksi norjalaisten rannikkokalastajien elinkeino tekee kuolemaa? Mikä mieltymys yhdistää turskaa ja öljy-yhtiöitä? Mikä on Ultima Thule? Minkä värinen meri on? Mistä Skandinavia on saanut nimensä? Mihin juontaa juurensa kristittyjen käyttämä kalasymboli?

Näihin ja lukuisiin muihin meriaiheisiin kysymyksiin löytyy vastaus Morten Strøksnesin Merikirjasta. Alaotsikko, Eli kuinka pyydystää jättihaita kumiveneestä isolla merellä neljänä vuodenaikana, sekä alla oleva kirjan ensimmäinen virke tiivistävät oikeastaan kaikkein olennaisimman Merikirjasta.

”Siitä kun ensimmäinen primitiivinen elämänmuoto syntyi meressä, kesti kolme ja puoli miljardia vuotta, ennen kuin Hugo Aasjord soitti minulle Osloon myöhään eräänä lauantai-iltana heinäkuussa, kesken vilkkaiden päivälliskutsujen.”

Merikirja on kertomus kahden norjalaisystävyksen pyrkimyksestä pyytää mystinen jäähai. Samaan aikaan tämä ei ole kuitenkaan kalajuttu alkuunkaan, vaan ennen kaikkea kyseessä on tarinallinen tietokirja merestä. Se tarjoilee melkein jo hengästyttävän määrän merifaktoja lähdeviitteineen kerronnallisessa muodossa. Osa faktoista on jemmattu kielellisesti nokkelalla tavalla esimerkiksi erilaisiin hieman muunneltuihin vertauskuviin ja sanontoihin. Toiset tosiseikat tulevat esiin muun muassa ympäristön kuvailussa ja päähenkilön pohdinnoissa. Kirja ei latele pelkästään luonnontieteellisiä tai meribiologisia faktoja, vaan mukana kaikenlaista mereen liittyvää aina merenkulun historiasta, merimytologian kautta merikirjallisuuteen. Tarina ei ole mikään vauhdikas seikkailu, mutta soljuu kivasti eteenpäin meritiedon johdattelemana. Me likes.

Osuu ja uppoaa tällaiseen merihörhöön ihan täysillä. Enkä ole ainoa, sillä Merikirja voitti Norjassa Finlandiaa vastaavan Bragenin ja sen oikeudet on myyty ainakin 21 maahan. Itse asiassa, allekirjoittaneen kohdalla Merikirja uhkaa jopa Richard Adamsin Ruohometsän kansan kultajuhlia suosikkikirjanani. Ja se on paljon se. Luin nimittäin Ruohometsän kansan ensimmäisen kerran arviolta noin 20 vuotta sitten ja se on siitä lähtien pitänyt kiistatonta kärkisijaa. Ruohometsän kansa taitaa myös olla ainoa kirja, jonka olen sittemmin ahminut uudelleen läpi ainakin kolmeen kertaan. Merikirja tuntuu sekin opukselta, joka on jossain vaiheessa käytävä kalastamassa ihan omaan hyllyyn uusintakierrosta varten.

”Jos ajatellaan vesimolekyylejä kirjaimina, voidaan sanoa, että mereen mahtuvat kaikki kirjat, jotka on kirjoitettu tunnetuilla ja tuntemattomilla kielillä. Merissä syntyi myös muita kieliä ja aakkosia, kuten RNA ja DNA, molekyylejä, joissa geenit sammuvat ja syttyvät aaltoina, huuhtoutuvat spiraalinmuotoisten rakenteiden läpi ja päättävät, syntyykö tuloksena kukka, kala, meritähti, tulikärpänen vai ihminen.”