Retkihaaste 2020: Hyypiänmäen lippaluola, Nurmijärvi

Hirrrrrrvittävä retkeilykuume. Tämä sosiaalinen eristäytyminen olisi otollista aikaa harrastaa kotiseuturetkeilyä, kun kotona oleilua ja luonnossa liikkumista lukuunottamatta melkein kaikki muu on kielletty tai vähintäänkin epäsuotavaa. Ainut vaan, että autottomalle retkeilymahdollisuudet ovat rajalliset, kun julkisilla ei paljon turhia reissuja tohdi tehdä. Kävelyetäisyydellä olevat kohteet alkavat olla näin kuusi viikkoa jatkuneen tilanteen jälkeen nähtyjä. Olen jo leikkinyt ajatuksella, että hankin pyörään peräkärryn ja lykkään koirat sinne reviiriä laajentaakseni. 😁 (Pyörän viereen en uskalla edes yhtä koiraa laittaa, sillä näen silmissäni citykanikevennyksen ja itseni sen seurauksena ojanpohjalla hiekkaa sylkemässä.) Lauantaina saan onneksi auton lainaan hakeakseni koirille 30 kg lihaa. Taidan venyttää laina-aikaa hieman, jotta pääsen katsastamaan yhden nippanappa kävelyetäisyyden ulkopuolella olevan retkikohteen. Sitä odotellessa hoidettakoon retkikuumetta valokuvilla ja kertomuksilla aiemmista retkikohteista.

Ajattelin esitellä retkihaasteemme kiinnostavimmat retket kronologisessa järjestyksessä. Kaikkia retkiä en tosiaan aio esitellä, sillä en pidä vaikkapa Puotilan pienvenesatamaa blogin lukijoille mielenkiintoisena kohteena ja muutamista retkistä ei puolestaan ole kunnollisia kuvia (vain video ja/tai kännykällä otettu kuva). Ensimmäisenä kiinnostavana kohteena esittelyvuoroon olisi päässyt Lammassaari. Kyseinen retki ei vaan mennyt niin kuin Strömssössä ja yksi olennainen kohde jäi siksi näkemättä. Yritimme nimittäin koirien kanssa Kuusiluotoon, mutta vettä oli niin paljon, että upposin pitkospuista huolimatta pohkeitani myöten Vanhankaupunginlahteen. Esittelen molemmat saaret mieluusti kerralla, joten toivotaan, että pääsisimme vierailemaan tuolla vielä ennen kuin lampaat jälleen muuttavat Kuusiluotoon. Saatte nyt sitten ensimmäisenä katsauksen Nurmijärvellä sijaitsevaan Hyypiänmäen lippaluolaan. Sangen kiehtova kohde sekin! En ollut itse nähnyt aiemmin mitään vastaavaa.

Hyypiänmäen lippaluola löytyy Nurmijärven Valkjärveltä. Luola on luultavasti helpoin löytää Hyypiänmäki-nimistä tietä tallaamalla. Ja nimenomaan tallaamalla. Valkjärventien ja Hyypiänmäen risteyksessä oleva kyltti nimittäin kertoo, että kyseiselle tielle ei ole moottoriajoneuvoilla asiaa ellei ole matkalla tontille – asutusta on jokusen talon verran eli kunnioitettakoon asukkaiden rauhaa. Järkevän parkkipaikan löytäminen osoittautui pieneksi haasteeksi, sillä Valkjärventie on puolestaan kohtalaisen kapea, mutta yllättävän liikennöity tie sijaintiin nähden. Autoliikennettä ei voi sanoa helsinkiläisittäin olevan paljon, mutta kyllä siinä kaara jokusen minuutin välein pyyhälsi ohi bussipysäkillä seistessä ja parkkipaikkaa puhelimen kartalta etsiessä. Karttaa koluamalla löytyi lopulta leveämpi kohta, mutta kävelymatkaa Hyypiänmäen risteykseen tuli jonkin verran.

Luolalle oli lopulta kohtalaisen helppo löytää, vaikka vielä kokemattomana retkeilijänä vähän seikkailinkin ylimääräisiä mutkia oikeaa polkua etsiessäni. Paluumatkalla tuli todettua, että Hyypiänmäki-nimiseltä tieltä pääsee helppoa polkua pitkin suoraan kukkulalle ja jyrkänteen yläreunaan. Valitettavasti en vaan enää muista polusta muuta kuin, että se lähti Hyypiänmäki-tieltä vasemmalle Valkjärventien suunnasta tultaessa. 😅 Suosittelen tarkastamaan kartasta jyrkänteen sijainnin, sillä luola sijaitsee jyrkänteessä! Kävelimme kuitenkin Hyypiänmäen (kukkulan, ei tien) harjannetta pitkin sen toiseen äärilaitaan ja kiersimme alakautta luolalle. Loppumatkasta tuli hieman rämmittyä polkujen ulkopuolella. Tiedä sitten olisiko ollut ihan polkukin tarjolla. Muutamasta muusta ulkoilijasta päätellen toisestakin suunnasta olisi ehkä perille päässyt, mutta harjanteelta pystyi kuikuilemaan kivasti viereiselle Valkjärvelle.

Hyypiänmäen lippaluola on Keski-Uudenmaan suurin luola. Kuten jo totesinkin, en ollut itse nähnyt vastaavaa aiemmin. Olen toivottoman huono arvioimaan metrejä silmämääräisesti, mutta väittäisin pituutta kertyvän useampia kymmeniä metrejä. Jossakin taisi olla maininta yli 50 metristä, kun googlettelin tietoa luolasta ennen siellä vierailua. Korkeutta luolalla on sen verran, että pisinkin ihminen mahtuu vaivatta seisomaan suurimmassa osassa luolaa. Lipan syvyys on puolestaan muutamia metrejä. Luola sijaitsee jyrkänteen alla vielä kuitenkin kohtalaisen korkealla rinteessä. Sen suojista avautuu erinomainen laajakuva edessä olevaan metsään ja ainakin lehdettömään aikaan myös heti metsän takana siintäville peltoaukeille. Peltoaukeilla käyskenteli vierailumme aikana kauriita, joita kumpikin koirista katseli kiinnostuneina kameralle patsastellessaan. Helpotti omaa hommaani kameran toisella puolella. 😁

Olemattomasta talvesta huolimatta luolan katossa komeili paikoin yllättävän suuri määrä jääpuikkoja. Varsin vaatimattomia ja jo sulamassa olevia sellaisia toki. Yksi puu myös näytti siltä kuin sen oksilla olisi kasvanut naavamaiseen tapaan jääpuikkoja. Harmi, etten saanut siitä kelvollista kuvaa. Ympärilleen katselu herätti ilman muuta ajatuksen, että kuinka kiehtova luola voisikaan olla kunnollisena talvena! Pistinkin paikan korvan taakse siltä varalta, jos vaikka ensi talvi olisi Etelä-Suomessa tavanomaisempi. Olin jostain lukenut, että luolasta tai sen lähistöltä löytyy talvisin jääputouksia. Nytkin löysimme hetken etsittyämme yhden pikkuruisen jääputouksen poikasen ja sain kuin sainkin rastittua retkihaasteesta kohdan ”Retki jääputoukselle”. En nimittäin uskaltanut jättää tätä kohtaa haasteesta loppuvuoden vastuulle. 😜

Olimme liikenteessä koronakaranteenin alkamista edeltäneenä lauantaina. Kyseessä oli muistaakseni ensimmäinen keliltään kohtalaisen mukava eli lähes sateeton päivä vähään aikaan. Väkeä tuli vastaan yllättävän paljon siihen nähden kuinka ”keskellä ei mitään” paikka on. Olisimmekohan kohdanneet kolme tai neljä muuta seuruetta. Hyypiänmäen lippaluola on kuitenkin ehdottomasti kohde, joka kannattaa tulla kurkkaamaan hieman kauempaakin! Läheltä löytyy myös Pirunkellari-niminen rakoluola. Se on hieman vaikeammin tavoitettavissa ja maastoltaan haastavakulkuinen, mutta hyväjalkaisten kannattaa ehdottomasti käydä kurkistamassa se samalla reissulla. Kirjoittelen Pirunkellarista jossain vaiheessa oman julkaisunsa, jottei tämä julkaisu veny kuvien vuoksi järjettömän pitkäksi.

Ei kommentteja

Kommentoi