Jos olet halunnut kokeilla jotain ns. virallista koirajuttua, mutta rohkeus ei ihan vielä riitä koetella omia esiintymis- ja/tai koulutustaitoja, niin MH-luonnekuvaus voisi olla juuri sopiva testimuoto aloittaa. Suosittelen MH:ta lämpimästi myös kotikoirien omistajille! Tässä ei nimittäin testata koiran koulutustasoa ja ohjaajalta vaaditaan ainoastaan taitoa kuunnella korvat höröllä ja toteuttaa kuulemansa ohjeet. Ohjaajan tarvitsee lähinnä osata tönöttää aloillaan, ottaa muutamia askeleita ja tuijottaa vaikkapa haalaria – hurjan akrobaattista. MH:sta saat puolueettoman ja muiden MH-luonnekuvattujen koirien tuloksiin vertailukelpoisen arvion koirasi luonneominaisuuksista ja käyttäytymisestä ennalta määritellyissä tilanteissa. Mitä enemmän koirien luonteita kuvataan, sitä parempi käsitys saadaan rodulle tyypillisestä luonteesta ja esimerkiksi kehittämiskohdista testattavien ominaisuuksien osalta. Joidenkin rotujen parissa on laadittu ns. ihanneluonnekuva, johon oman koiransa tulosta voi verrata. Puolueettoman tahon tekemä vertailukelpoinen luonnekuvaus tarjoaa myös osaltaan materiaalia jalostusvalintoja tekeville.
Osallistumaan oikeutettuja ovat kaikki Kennelliiton tai muihin sen hyväksymiin koirarekistereihin merkityt, 18 kuukautta täyttäneet puhdasrotuiset koirat. Voimassa olevien rokotus-, tunnistusmerkintä- ja antidopingsääntöjen tulee toki myös täyttyä. Sairas koira tai juoksuinen narttu eivät saa osallistua. Narttu ei saa osallistua 30 vrk ennen synnytystä ja alle 75 vrk synnytyksen jälkeen. (Tiedot poimittu MH-luonnekuvauksen säännöistä 23.4.2020) Koiralla tulee olla kuvaustilanteessa ei-kuristava, sileä nahka- tai tekstiilipanta, jossa ei ole muovilukkoa. Koira ulkoilutetaan ennen vuoroaan siten, ettei se pääse tutustumaan avustajiin tai yleisöön. (Tiedot poimittu MH-luonnekuvauksen järjestämisohjeista 23.4.2020)
Olen itse ollut kertaalleen MH-luonnekuvauksessa, Muikun kanssa loppukesästä 2017. Tämä on siten tosiaankin keltanokan katsaus aiheeseen. Ehkä jonkinlainen kannustus kaltaisilleni käydä kokeilemassa oman koiran kanssa? 🤔 Muistan hermoilleeni etukäteen, että osaanko toimia kuvaustilanteessa oikein, mutta huoli oli sangen turha. Sääntöihin ja järjestämisohjeisiin kannattanee tutustua sen verran, että tietää suurpiirteisesti mistä on kyse ja osaa varata oikeanlaisen pannan mukaan. Lappuset on kuitenkin selattu nopeasti läpi eikä niitä ole missään nimessä tarpeen päntätä kannesta kanteen ulkoa. Kuvaustilanteessa riitti nimittäin se, että toteutti testiohjaajan (TO) antamia ohjeita robottimaisesti. Mitään sirkustemppuja ei tarvinnut todellakaan hallita eikä sooloilulle jätetty tilaa, sillä TO tuntui todellakin vääntävän ohjeita koko ajan rautalangasta askel askeleelta. Tämä ohjeistaminen kuuluukin olennaisena osana hänen tehtäviinsä. Ehdin myös ennen Muikun vuoroa katsella muutaman muun koiran MH-luonnekuvauksen alusta loppuun, sillä olimme paikalla hyvissä ajoin ennen omaa vuoroamme emmekä olleet ensimmäisten kuvattavien joukossa. Kuvauksia on tosiaan mahdollista katsella yleisön joukosta. Kannattaa kuitenkin huomioida, että yleisö ei voi tulla ja mennä vapaasti silloin, kun jollakin koiralla on kuvaus kesken.
MH-luonnekuvauksessa koira kohtaa tilanteita, joita ei välttämättä arjessa tule vastaan, ja tarkoitus on nähdä kyseiselle yksilölle luontainen tapa reagoida näihin tilanteisiin. Olin vuosia sitten yliopistolla kuuntelemassa kotieläintieteen erikoiskurssia koirista. Siellä kävi vierailevana luennoitsijana joku MH-luonnekuvausta Suomeen tuomassa ollut henkilö, jonka nimeä en valitettavasti enää saa päähäni. Hänen näkökulmansa oli, että koira kannattaisi käyttää MH-luonnekuvauksessa mahdollisimman nuorena, ennen kuin kokemukset ja koulutustausta ehtivät suuresti muokata sen maailmankuvaa. Näin ollen koiraltakaan ei kuvauksessa vaadita mitään erityisiä taitoja eikä MH:ta varten kuulu harjoitella. Koiran tulisi kuitenkin olla omistajansa hallinnassa siinä määrin, että sen saa pyydettäessä kytkettyä kahdessa minuutissa. Useampi MH:n osio nimittäin suoritetaan koira joko kokonaan irrallaan tai hihnan kiristyessä taluttimesta irti päästäen. Tässä kahden minuutin rajassa ei ole kyse mistään luoksetuloliikkeestä tai -tehtävästä. Koiran voi hakea esimerkiksi takaa-ajovieheeltä eikä kunniakierroksistakaan rokoteta mitään, kunhan koiran saa kytkettyä aikarajan sisällä eikä se haihdu horisonttiin tai rallattele viittä minuuttia täysin omia polkujaan.
En aio esitellä tässä koko kuvauksen tarkkoja suoritusohjeita, mutta käyn osa-alueet läpi pääpiirteittäin. Osa-alueet pyritään tosiaan toteuttamaan kaikille koirille samanlaisina vertailukelpoisuuden varmistamiseksi, mutta koiraa ei pakoteta esimerkiksi ottamaan kontaktia vieraaseen tai lähtemään tämän matkaan, jos se ei sitä vapaaehtoisesti tee.
Seuraavana on vuorossa ensimmäinen leikki, jossa koiranohjaaja houkuttelee ensin koiraa leikkimään patukalla annettujen ohjeiden mukaisesti. Mie olen tottunut leikittämään koiria äänen kanssa, joten pieniä haasteita tuotti omalla kohdalla se, että ääntä ei saanut käyttää. Patukkaa heitellään koiranohjaajan ja testiohjaajan välillä, kunnes TO heittää sen kauemmaksi maahan. Tarkoitus on katsoa tarttuuko koira patukkaan ja jos tarttuu, niin koiranohjaajan tehtävä on houkutella koira patukan kanssa luokseen. Tämän jälkeen TO houkuttelee koiraa taisteluleikkiin. Muikkuhan ei ymmärtänyt tuon taivaallista ison patukan perään. Nykyään se leikkii ainakin mun kanssani innokkaasti taisteluleikkejä lelulla kuin lelulla, joten olisi mielenkiintoista päästä viemään tuo vielä luonnetestiin ja nähdä kuinka se on muuttunut MH-luonnekuvauksen ajoista.
Takaa-ajo ja tarttuminen -osiossa testataan nimensä mukaisesti sitä, lähteekö koira siksakkia pakenevan vieheen perään ja tarttuuko siihen. Tämä osio toistetaan kahteen otteeseen. Muikku ottaa spurtteja lintujen nostamiseksi, mutta tämä viehe ei ainakaan kuvaustilanteessa kiinnostanut sitä pätkän vertaa.
Aktiviteettitaso – ehkä kaikkein vaativin osio. Koiranohjaajan pitää seistä kolme minuuttia paikoillaan koira hihnan toisessa päässä. Koiralle ei anneta mitään käskyjä ja muistaakseni piti vielä tuijotella tyyliin taivastakin – ei ainakaan katsella koiraa. Koira joko asettuu aloilleen tai sitten hörveltää omiaan sen muutaman minuutin ajan. Kolme minuuttia tuntui muuten yllättävän pitkältä ajalta siinä tilanteessa. 😁
Etäleikityksessä outo, huppuun ja viittaan pukeutunut leikittäjä heiluu 40 metrin päässä koirakosta käyden välillä piilossa riisumassa viittansa. Muikku lähinnä tuijotti epäileväisesti mokomaa ilmestystä, vaikka leikittäjä hihkuikin sitä innokkaaseen sävyyn leikkimään kanssaan. Muikun reaktio ei kuitenkaan yllättänyt, sillä se on epäluuloinen uusia asioita kohtaan eikä ole kovin innokas leikkimään vieraiden ihmisten kanssa.
Yllätysosiossa koiran kanssa kävellään kohti maahan levitettyä haalaria. Kun koirakko on noin kolmen metrin päässä haalarista, se vedetään äkkiä ylös. Koiranohjaajan pitäisi muistaa haalarin ponnahtaessa toimia hetkeä aikaisemmin annettujen annettujen ohjeiden mukaisesti – voi olla yllättävän hankalaa, jos sattuu itsekin yllättymään haalarista. 😅 Tässä katsotaan taas koiran reaktio ja uskaltautuuko se katsomaan haalaria lähempää. Pienen palautumishetken jälkeen koiran kanssa kävellään ylhäällä roikkuvan haalarin ohi kahteen otteeseen, jotta nähdään miten koira ohittaa tuon yllättyksen aiheuttaneen asian.
Ääniherkkyyttä testatessa idea on pitkälti sama kuin haalarin kanssa, mutta haalarin tilalla on tässä osiossa rämisevä laite. Räminä alkaa koirakon ollessa laitteen kohdalla. Tässäkin koiranohjaajan pitäisi räminästä huolimatta muistaa toimia annettujen ohjeiden mukaan. Taas katsotaan koiran reaktio ja kokeillaan miten se kykenee ohittamaan laitteen hetken palautumisen jälkeen. Näiden ohitusten aikana ei tosiaan enää säikytellä uudella räminällä, vaan laite seisoo hiljaisena paikoillaan.
Aaveet-osio on ehkä kaikkein… Noh, erikoisin: Kaksi valkoiseen huppuun ja viittaan pukeutunutta avustajaa lähestyy uhkaavan hitaasti hiiviskellen koirakkoa. Ovat kuin Muumien Mörköjä konsanaan! Jälleen kerran seurataan koiran reaktioita oudossa tilanteessa. Täytyy kyllä sanoa, että ihan tasan tarkkaan ottaisin itsekin jalat alleni, jos täysin ymmärtämättömänä törmäisin tällaisiin kavereihin. Eli en pidä lainkaan hämmästyttävänä, että Muikku päätti poistua takavasemmalle yleisön luokse, kun emäntä näytti syöttävän itsensä möröille jäämällä tönöttämään tyhmänä paikoilleen. 🙈
Kaikkien näiden osioiden jälkeen leikitään vielä uudelleen koiran kanssa. Ideana on verrata tätä leikitystä kuvauksen ensimmäiseen leikkiin: jos koira on kovasti kuormittunut kuvauksen aikana, se ei todennäköisesti kykene leikkimään samalla tavoin kuin alussa. Noh, Muikku ei varsinaisesti leikkinyt kummassakaan leikissä, mutta tällä jälkimmäisellä kerralla yllätti osoittamalla enemmän kiinnostusta patukkaa kohtaan. Siitäkin huolimatta, että se oli kuitenkin selvästi kuormittunut kuvauksen aikana.
Vihoviimeisenä osiona on ampuminen, jonka koiranohjaaja voi jättää väliin niin halutessaan. Laukauksia on neljä, joista kaksi suoritetaan koiran leikkiessä oman ohjaajansa kanssa ja kaksi koiran ollessa passiivinen. Jos koira ei halua leikkiä, kaikki neljä laukasta ammutaan passiivisuuden aikana. Lopuksi houkutellaan vielä koiraa uudelleen leikkiin. Suurin yllätys Muikun kohdalla tuli ehkä siinä kuinka voimakkaasti reagoi ampumiseen. Ei paennut tai mitään, mutta tuli hyppimään epävarmana minua vasten tukea hakien. Se on kyllä reagoinut muutenkin äkkinäisiin ääniin, mutta MH:ssa reaktion voimakkuus johtui oletettavasti nimenomaan kuvaustilanteen kuormittavuudesta.
Kuvauksen päätteeksi koirakolle annetaan suulliset kommentit koiran reaktioista ja kirjallinen kuvauslomake, jonka tulokset tulevat näkyviin myös KoiraNet-jalostustietojärjestelmään. Vinkkinä, että kannattaa pyytää jotakuta yleisöstä videoimaan oman koirasi suoritukset ja ehkä tuo suullinen palautekin! Et nimittäin itse saa osioiden aikana kääntyillä tai katsella ympärillesi vapaasti, joten koira jää helposti näkökenttäsi ulkopuolelle. Muikku perääntyi useammassakin uhkaavassa/yllättävässä tilanteesssa taakseni, kun minun piti pitää katseeni haalarissa/räminälaitteessa/yms. Aaveiden kanssa tuo tosiaan päätti hakeutua yleisön luokse – taisi todeta, että hullusta emännästä ei ole nyt pelastamaan möröiltä. 😅 Koirasi kasvattaja saattaa olla kiinnostunut näkemään koiran reaktiot omin silmin ja video kertoo muutenkin enemmän kuin pelkät kirjalliset tulokset.
Osalle koirista koko MH-tapahtuma on lähinnä kuin huvipuistovierailu lapselle: pääsee leikkimään ja tapaamaan ihmisiä. Herkemmät taas kuormittuvat oudoista tilanteista siinä määrin, että koiraa kannattaa ehkä kävelyttää kuvauksen jälkeen jonkin aikaa sen palauttamiseksi. Muikku kuului näihin kuormittuneisiin herkkiksiin, mitä osasin vähän odottaakin. Meitä ohjeistettiin siksi tekemään jonkinmoinen kävelylenkki ennen kotimatkaa.
Suosittelen tosiaan MH-luonnekuvausta ja/tai luonnetestiä lämpimästi koiralle kuin koiralle. Kaikkein herkimpien yksilöiden kanssa kannattanee kuitenkin ehkä miettiä, että kestääkö koira kuormituksen vai jääkö sille todennäköisesti traumoja tilanteesta. Jokaisella meistä on toki omasta mielestään ja omien sanojensa mukaan maailman paras koira, mutta puolueeton tulkinta on aina puolueeton tulkinta. ”Ihana ja leppoisa kotikoira” voi esimerkiksi olla vieraassa paikassa ja oudoissa tilanteissa jotain aivan muuta kuin mitä se kotioloissa tai muissa tutuissa tilanteissa on. Yleensä omistajalla on toki jo jonkinlainen käsitys koiransa todennäköisistä reaktioista, mutta testaamalla näkee myös, että tuleeko yllätyksiä ja toisaalta osuuko oma näkemys koirasta yhtään yksiin koulutettujen MH-luonnekuvaajien tulkinnan kanssa. MH:ssa koiraa tarkkailee koko ajan kaksi kuvaajaa, jotka yhdessä laativat raportin koirasta.
Miulla olisi haaveena päästä toivottavasti vielä tänä kesänä Jiipin kanssa MH-luonnekuvaukseen ja Muikku taas olisi kiva saada luonnetestiin. Olin jo katsellut kummastakin testimuodosta kaksi mahdollista vaihtoehtoa, joihin yrittää mahtua mukaan, mutta sitten tuli korona. Saas nähdä miten tämä alkava kesä tästä nyt etenee. Terveys toki ennen kaikkea.